torstai 25. elokuuta 2016

Kun Sanna lenkille lähti


what's up bitches!

Tyylikästä.



Noni. Asiaan.

Juokseminen. 
Melkosen suosittu laji tätä nykyä. Tuntuu että kaikki juoksee. Ni mäki juoksen sit. 
Minne me muuten juostaan?

Otetaaks alusta? Ei mee kauaa.

Ni mä lopetin tupakanpolton edellisen kerran 2013 alkusyksystä ja sillon tilalle tuli juokseminen. Se oli sillon mun keino päästä tuhlaamaan ylimääräiset energiat ja raget. Ja voi saatana että mä juoksin. Entiseks "vittu ku mähän en juokse"- tyypiks mä kipitin pitkin teitä pari kuukautta aikalailla joka riivatun ilta. Tällee kolme vuotta vanhempana ja viisaampana voin sanoa että ois kantsinu vähä himmata tahtia, ei ois ollu niin kipee sit kaikesta siitä juoksemisesta. Kaikki minussa venyneestä vatsanahkasta alaspäin huus hoosiannaa mutta ei, lenkille vaan. 

Sit mä tulin raskaaks ja se oli siltä osin siinä.

Välissä siis kolme vuotta ja yks synnytys (järjestyksessään kolmas jos tää on jollekkii uus juttu)

Lopetin taas tupakanpolton.
1 kuukausi, 21 päivää.
Ja sit mentiin, trikoot vähä pisti vastaan ja jätti muhkuroita vyötärölle mutta niin vaan vedin ne jalkaan ja kaivoin isoimman teknisen paidan mitä kaapista löysin. 
Tein myös terävän huomion.
Urheilutopit litsaa nää "tissit" niin hyvin että mullei oo tissei olleskaa! Kuka nyt tisseillä juoksee mutta oishan se ihan jees jos ees vähä jotain kumpu ois rintamukse kohdalla niinku naisilla yleesä tuppaa olee. Että mun instassa ei sit oo niitä "tissivakoherutus" kuvia. 

Ne vanhat ihkut  pinkit Asicset aiheutti ihan suht muhkeita rakkuloita ja ihan enstekshän sit piti uudet popot ostaa. Ne mä itseasiassa ostin jo vuos sitten..hmm..jos tarkkoja ollaan. Et kai mä sillonkii yritin itelleni jotain tehdä. Oranssit Asicset. Jalkojen kipeytymistä selitti myös väärin tuetut kengät. Tämä vänkäsääri tarvis pronatoidut.

Ollaan siis tässä päivässä ja äskösen (ihan pskan) lenkin jälkeen oli niin kiva fiilis sit kuiteski.
Yritän kovasti totutella kinttujani asfaltille pururata juoksentelun jälkeen. Ei vaan oikeen lähe, ei sitte millää. Tosin vasta kolmas lenkki ja tässä oli vajaa viikko väliä. Mä niin kuulen ja tunnen miten mun penikat vallan villiintyy ja aamulla etsin mahallani vessasta hirudoid fortea avuksi.

Ai onks mulla tavoitteita tän harrastuksen suhteen?
Kiitos kysymästä.
Villeimmissä haaveissani juoksen niin etten meinaa tukehtua joka hetki. Mä nimittäin olen nähnyt semmosia lenkkeilijöitä joitten ei tartte kilpailla punasuudessaan paloauton kanssa!! OON OON!

Tällä hetkellä tavoite on se vitonen, itseasiassa tiedän että se menee kunnon lämmittelyllä ja "et nyt läski varmana luovuta"-asenteella. Tässä syksyn aikaan mä vielä yllätän itteni joo.

Sit kai se seuraava ois kymppi. Oon suunnitellu jo reitinkii!

Kaks viikkoo sitten mä lupasin itelleni että sitten kun oon juossu kympin niin saan ostaa itelleni urheilukellon.
Aika hyvä porkkana vai mitä?

Otin vähän ennakkoo ja tässä se nyt mun ranteessa on.

Mut jos mä kerron siitä sit toiste?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti