lauantai 15. lokakuuta 2016

Sokerimassa noviisi


Mistäköhän tämäkin idea taas lähti.
Varmaan siitä ko mietin pienimmän synttärikakkua.
"Enpä oo kokeillu ikinä sokerimassasta tehhä mittää"
Otin haasteen vastaan iteltäni.

Kakkupohjalla ei niin ollut väliä, 
tärkeintä oli päästä testaamaan sitä kuorrutushommaa.

Tästä kuvasta huomaa nyt sitte ettei sillä tosiaan ollu mitään väliä.
Ompahan nyt kokeiltu Viljatuotteen gluteeniton vaalea jauhoseos.
Ei sovi kakkuun minusta.
Että jatkossa ihan sillä perinteisellä perunajauholla pohjat sitte.
Olen siis gluteeniton. 



Siinä ko sitä kakkupohjaa pistin puoliks
 nii kävi sillee perinteiset että pohjista tuli eri paksuiset. 
Ei haitannu nyt sekään.

Väliin tuusasin ystävän tekemää omenahilloa
 (vuodelta 2012, muistakko nää?)
 ja suklaavaahtoa, pussikamaa.
Varsinainen makujen ilotulitus.
Se suklaavaahto oli aika pistävän makuista.


Sitte päästiin itse asiaan.
Olin ostanut valmiiksi yhden paketin mustaa ja valkoista sokerimassaa.
"neljän munan kakkuun on hyvä varata ainakin 750g massaa"
No voihan vttu.

Senhän voi arvata saako tältä kylältä mustaa massaa
 jolla siis oli tarkoitus tehdä koko kakun kuorrute.
Kaikki kaksi kauppaa kävin läpi, toisessa huokailin ja 
mietin uuden toimintasuunnitelman.
"Pätmäni. Mä teen pätmänin.
Valkoinen pohja ja siihe se musta pätmäni lepakkohässäkkä."

Päästiin asiaan.
Ripottelin suoraan tomusokeri paketista matskua
 ja mietin että eeei kai tää nyt näin voi paakkusena tähän jäähä? 
Ymmärsin ihan itse siivilöidä tomusokerin pöydälle.



Ihan vähän jännitin että miten se iso pohja
 nyt pitäis saaha käsin tuohon kakun päälle mutta
kai siinä oli jotain enkeleitä ja hyvää tahtoa nyt mukana
 kun se ihan repeemättä siihen laskeutui.

Alareunasta tuli ihan helvetin ruma.
Mut mä oon hyvä feikkaamaan.
"Fake it if you can't make it"


Niin no se pätmäni muottihan oli kadoksissa.
Tai oikeestaan mä en ole edes varma onks mulla semmosta.

Ni keksin omasta mielestäni ihan ookoo tuuraajaan.




Bää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti